Suutarin lapsella ei ole kenkiä!

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Samaan kategoriaan kuulun kyllä itsekin vaikka onhan minulla “niin hieno kamerakin” ja kaikkea. Omat lapset ja perhe on jäänyt ikuistamatta ammattitaidolla. Toki kännykkäkuvia räpsitään onneksi jokaisessa mahdollisessa saumassa. Onneksi omaa perhettäni on kuvannut ammattivalokuvaaja Petra Tiihonen Aliakselta säännöllisesti.. muuten saattaisi tulla itku kun vihdoin arki on muutakin kuin kuskaamista, vaippoja, ehtimistä, pakkaamista, pesemistä, pyykkäämistä, nukuttamista, ruoanlaittoa jne. Tärkeintä on, että ne kuvat on otettu vaikka en olekaan ehtinyt niitä edes katsomaan ajatuksella.  Kunhan vihdoin pystyn katsomaan kotonani myös seiniä, haluan taulut niille paikoilleen jonne ne suunnittelin aikanaan vähemmän kiireessä. Tavallaan siis lapsillani on puoliksi kengät tai kengät olemassa mutta ei jalassa.. Olen nyt ottanut tästä kuluneesta vitsistä onkeeni ja aloitin kuvaukset koirastani. Se oli helpoin rutiineista irroitettava näin pienellä ponnistelemisen kynnyksellä. Ei tarvinnut etsiä vaatteita eikä juuri miettiä juuri miten lahjoakaan. 🙂 Tämä tyyppi on mulla töissä melko usein mukanakin.. Kuvissa siis tulevaisuuden toivo: Kasi, eli Easypower´s BB-Eight, on nyt 7 kuukautta vanha bordercollien köllykkä. Se muistuttaa jonkun mielestä whippettiä, toisen mielestä naku collieta, toiset arvuuttelee mitä kaikkea siinä voisi olla. Sen väritys tekee siitä sellaisen piskimäisen näköisen. Aktiivisena otuksena se hakee vielä paikkaansa tässä koiramaisessa harrastusten viidakosta. Siitä tulee ehkä agilitytykki tai mahdollisesti jälkijulmuri. Tässä vaiheessa elämäänsä hänellä on lähinnä keskittyminen kuin oravalla ja intoa osallistua ihan kaikkeen. Kesällä Kasi oli jo hilkulla oppia uimaan. Nyt lähinnä veden kauhominen, haukkaaminen ja polskiminen on niin jännittävää, että sitä voisi tehdä aamusta iltaan. Eilen oli mahtava syyskuinen auringon lasku, olin juuri saanut asiakkaan kuvat kuvatuksi ja ajattelin vielä kävellä pienen lenkin Kasin kanssa metsässä. Aurinko osui kauniisti rantaviivalle.Kun kyykistyin koiran tasolle, aurinko pilkahteli puiden lomasta kuin satumaisissa elokuvissa. Kasi tavoitteli vedestä syystuulen pudottaneita lehtiä ja pieniä oksia. Mietin, että jospa tuntisin jonkun valokuvaajan, niin hän varmaan ikuistaisi tämän hetken. Kävin sisäisen keskustelun itseni kanssa: -“Mitä! Mulla on kamera autossa!” -“öööö….. auto on tuossa muutaman metrin päässä!” -“NYT on se tilaisuus!!! Tartu kameraan!” Olen nyt tästä hetkestä niin onnellinen! Jo heti tänään kiitän itseäni, että ikuistin sen hetken. Se vei minulta noin puolisen tuntia ja pystyn näillä kuvilla kertomaan miltä tuo honkkelojalkainen seitsemän kuinen otus näytti ja jopa tuntui… tuona syyskuisena kauniina iltana. Syysterkkusin, Tiina p.s. Tein hinnastooni tuotteen, joka on pikkuruinen. Siinä kuvaus kestää maksimissaan puolisen tuntia ja hintakin on puolikas. Silti siihen kuuluu koevedokset sähköisenä ja koevedosvihkosena.  
www.rouvamusta.fi, MQEP Photographer Tiina Haring, tiina@rouvamusta.fi