Kiitos, että olet juuri tuollainen!

Jenni kävi minulla kuvassa jokunenkin aika sitten. Kaikkea en osaa aina itse sanoittaa ja oli ihan mahtavaa saada siihen apua. Jenni, osut kirjoituksessasi aivan naulan kantaan. Minulle nousi iho kanan lihalle ja katselin hetken kattoa kootakseni itseni taas. Kiitos Jenni että olet ja tulit juuri tuollaisena. <3 —————- Se on helppo kadottaa.   Pakahduttavaan rakkauteen, pusertavaan huoleen, lamauttavaan univajeeseen, väärän kokoisiin Kuomiin, hiekkaisiin kurahousuihin, loputtomaan riittämättömyyteen, ennen kokemattomaan ylpeyteen, muroihin vai leipään, ruuhkaan ja vuosiin, maailman ihanimpiin rutistuksiin ja pusuihin, elämän ihmeeseen.   Kadottaa – itsensä nimittäin.   Kun sen taas löytää, onko se samanlainen kuin ennen? Mitä se haluaa ja kenen vuoksi? Ketä se rakastaa? Mistä se syttyy? Mikä sitä pelottaa? Kenen muottiin se suostuu? Kenen säännöillä se pelaa ja ketä se tottelee? Millaiseksi se versoo, kasvaa, kukoistaa?   Löytää – itsensä nimittäin.   ———   Pyysin Tiinaa kuvaamaan uuden tatuoinnin ja muiston tästä elämäntilanteesta. Kameran edessä oleminen oli aluksi peruskamalaa. Jos seuraatte Celeste Barberia (https://www.instagram.com/celestebarber/), niin tiedätte mitä tarkoitan.  Tiina on mielettömän ammattitaitoinen, valoisa ja lämmin tyyppi, ja lopulta fiilis oli rento, mukava ja intiimi. Maailmaakin tuli kuvaamisen ohella parannettua.   Kuvista tuli hienoja. Pidän kuvien aitoudesta ja yksinkertaisuudesta. Valoja ja varjoja, ei voimakasta meikkiä tai tuntien photoshoppausta. Olen tälläinen nyt ja se on hyvä näin.   Kiitos Tiina!   <3 Jenni