Tällä kertaa Praha! Taas saadaan Eurooppaan uusia ammattivalokuvauksen arvonimiä. Montakohan tulee Suomeen?
Olen tuomaroinut ammattivalokuvaamisen arvonimiä Suomessa ja ulkomailla aktiivisesti vuodesta 2013. Sain tuolloin kutsun Riikaan tutustumaan tähän eurooppalaiseen arvonimien haku tapahtumaan. Federation of European Professional Photographers (tuttavallisemmin FEP) on Suomen Ammattivalokuvaajien kattojärjestö Euroopassa. Koska kulun myös FEP:n hallitukseen, matkustan jokatapauksessa noin kolmesta neljään kertaa vuodessa tämän asian tiimoilta.
Tällä kertaa suuntaamme kohti Prahaa. Kolmellatoista tuomarilla on työtä riittää pitkälle iltaan, QEP (Qualified European Photographer) arvonimihakemuksia on reilu 30 ja sitä vaativampiakin MQEP -arvonimiä (Master Qualified European Photographer) reilu 20. Olen pitkään ollut ainoa suomalainen tuomari, mutta nyt jo muutamia vuosia mukana on ollut joko Onni W. Kinnunen tai Krister Löfroth. Hmm.. Puolassa taidettiin olla yhtäaikaa kaikki kolme.
Suomessa MQEP arvonimen ansainneita on neljä. Edellä mainittujen lisäksi joukossa on myös Johanna Sjövall. Minun MQEP sarjani voi nähdä täältä. Lisäksi linkkaan tähän Johannan, Kristerin ja Onnin sarjat. Toivottavasti saadaan pian Suomeen lisää arvonimien haltijoita. Tällä kerralla mukana on vain pari QEP -sarjaa suomesta.
Minusta parasta tuomaroinnissa on se, että kuulee kollegoitten mielipiteitä, näkemyksiä ja samalla keskustellaan alan eteenpäin viemisestä. Ammattiylpeys ja alan haasteet ovat aina puheissa läsnä. Parasta on myös luonnollisesti se, että kohtaa ystäviä. Tuomareista ja FEP:n henkilökunnasta on tullut välittävä valokuvaajien perhe. Kohtaaminen on aidointa kansainvälisyyttä mitä tiedän. Vuorovaikutteisuus luo uusia mahdollisuuksia tuoda mm. Suomeen menestymisen mahdollisuuksia ja näytön paikkoja. Suomalainen ammattitaito on ihan omaa luokkaansa ja sille on kysyntää ilman rajoja. Tuomaroiminen on mahtava tilaisuus laittaa myös oma osaaminen jollekin asteikolle maailman tason kanssa. Me todella usein ajatellaan, että “kyllä ne siellä Ameriikassa” ja “jos meillä olis tuollaiset maisemat kuin Espanjassa..” Tai “olisin arvostettu kuvaaja jos minulla olisi tuollainen studio kuin saksalaisilla..”. Tosi asia on se, että suomalainen ammattivalokuvaamisen taso on todella kova! Ainoa este on jalkoihin tuijottaminen ja energian kanavoiminen negatiivisiin asioihin.
Olen nyt lentokoneessa ja pian perillä. Tänään urakka alkaa kokouksella jonne on kutsuttu kaikkien jäsenmaiden puheenjohtajat ja toiminnanjohtajat pohtimaan ja kehittämään yhteistyötä. Lauantai ja sunnuntai meneekin kuvia katsellessa ja kommentoidessa. Maanantaina vielä hallituksen kokous (jotka eurooppalaisittain kestää koko päivän) ja sitten yötä vasten kotiin. Ei nämä siis ihan sellaisia hupireissuja ole, mutta naurua on piisannut jo aamuvarhaisesta. Kiitos seurasta jo nyt Anna Kaleva-Tsagklas ja Krister Löfroth.
Terkkusin
Tiina